HYOL ry

Historian ja yhteiskuntaopin opettajien liitto HYOL ry

Förbundet för lärarna i historia och samhällslära FLHS rf

Lähde leirikouluun Berliiniin 8. luokan kanssa!

 

Teksti ja kuva Jari Pönni, Harjun koulu, Lohja

 

Tein hienon leirikoulun Berliiniin oman valvontaluokkani kanssa toukokuussa 2011. Leirikoulu oli niin onnistunut, että aion houkutella muitakin historian opettajia toteuttamaan saman idean. Jotta ei tarvitsisi lähteä tyhjästä liikkeelle, annan tässä mahdollisimman hyvät ohjeet. Berliini on täynnä historiaa ja todellinen leirikoulun aarreaitta. Ala jo haaveilla!

Mistä moinen hullu idea?

Leirikouluprojekti on kiinnostanut minua jo useamman vuoden. Kiinnostusta lisäsi turiseminen Haminan syyspäivien illanvietossa ympyräkaupungin kapakassa todellisen leirikoulukonkari Miika Huhdan kanssa.  Aiemmin ongelmana oli ollut oma perhetilanne. Lasten ollessa pieniä turha ylimääräinen unohdettiin ja tärkeää niin töissä kuin kotonakin oli perustoimintojen pyörittäminen.  Vuonna 2010 sain 7. luokan luokanvalvojana huomata, että nämä oppilaat ovat poikkeuksellisen mukavan ja eloisan oloinen porukka. Luokassa oli sitä jotakin. Heidän takiaan luokanvalvoja voi laittaa itsensä likoon.
 Luvat kuntoon
Rehtori on esimiehesi, jolta pitää ensin kysyä, voiko leirikouluprojektin valmistelun aloittaa. Pidä rehtorisi aina hyvin tietoisena, missä mennään projektin osalta. Keskustele rehtorin ja koulutoimenjohtajan tai opetustoimenpäällikön kanssa, onko leirikoulu mahdollista teidän kunnassanne. Jotkut kunnat antavat luvan vain ystävyyskaupunkivierailuille tai ulkomaan leirikoulut ovat kokonaan kielletty. Tämä puoli on siis hyvä selvittää ensin.
 Tärkeää on, ettet raahaa kiviretkeä väkisin minnekään. Varmista, että luokan oppilaat ja ennen kaikkea vanhemmat ovat valmiita projektiin. Näistä oppilaat on helpompi houkutella mukaan. Todennäköisesti riittää kun kysyy oppilailta: ”Kuka haluaisi viettää toukokuussa viimeisen kouluviikon Berliinissä?” 7. luokan syksyllä kolmikantakeskusteluissa kysyin kaikilta vanhemmilta, miten he suhtautuisivat ulkomaan leirikouluprojektiin 9. luokalla. Kaikkien oppilaiden vanhemmat suhtautuivat asiaan myönteisesti.

Rahankeruu on haaste

Leirikoulun ideointi on halpaa ja helppoa, sen sijaan rahankeruu on todellinen mittari luokkahengelle ja työmoraalille. Vaikka minulla oli haave, että vanhemmat hoitavat rahankeruun ja minä järjestän ohjelman ja muut asiat, niin ei se nyt ihan niin mennyt. Luokanvalvoja joutuu osallistumaan rahankeruuseen pakostakin. Leirikoulu ei olisi koskaan toteutunut, jos en olisi ollut mukana myös rahankeruun organisoinnissa. Me keräsimme rahaa pitämällä läheisellä ala-asteella diskoja, myymällä suklaapatukoita, vaihtamalla renkaita ja keräämällä ns. kuukausirahaa. Luokan yksi huoltaja toimi rahastonhoitajana.
Aluksi valittiin ihan toimikunta rahankeruuta varten, mutta se ei meillä toiminut. Käytännössä luokanvalvojan tulee olla aloitteellinen ja koordinoida asioita.  Kutsuin ennen diskoa vanhemmat koululle ja jaoimme työt. Vaikka kyseessä oli luokan yhteinen projekti, niin kaikkien vanhemmat eivät päässeet paikalle. Tähän on hyvä varautua. Luokanvalvojana kirjoitin myös aina muistion siitä, mitä sovittiin. Siihenkin meni aikaa.
Kohde on suhteutettava tuloihin ja budjettiin. Olimme aluksi menossa ysiluokalla Roomaan, mutta päädyimme kasiluokalla Berliiniin. Syy tähän oli lähinnä Berliinin halvempi hintataso ja minun omat hyvät kokemukseni Berliinistä. Roomaa ajatellen olisi pitänyt kerätä vielä vuosi rahaa, mutta me saimme Berliinin rahat kasaan noin puolessatoista vuodessa.  Halusimme myös rauhoittaa ysiluokan opiskelulle, sillä rahankeruu on väsyttävää ja into lopahtaa helposti kolmessa vuodessa niin nuorilla kuin aikuisilla.
Talouden pohja oli kuukausiraha eli 20 euron tilitys luokan tilille kerran kuussa. Kuukausirahaa kerättiin 15 kuukautta 7. luokan tammikuusta 8. luokan toukokuuhun. Tähän järjestelyyn saatiin kaikkien vanhempien suostumus.

Mitä leirikoulu maksaa?

Lennot: Kaupunki avusti meitä bussikyydillä lentokentälle ja takaisin. Olimme siitä kovin kiitollisia. Haimme muitakin avustuksia eri suunnista mutta varsin huonolla menestyksellä. Lennot maksoivat oppilasta kohden noin 140 euroa lehtoyhtiö Air Berliinillä. Lennot tilasin ryhmämatkaosastolta jo matkaa edeltävän vuoden syyskuussa. Kannattaa olla ajoissa liikkeellä, sillä hinnat nousevat nopeasti.  
Hotelli: Hotelli Hotel 4 Youth oli tasoltaan ja sijainniltaan Schönhauser Alleella aivan loistava. Hotellissa oli monipuolinen aamiainen ja siistit huoneet ja sieltä oli hyvät metroyhteydet keskustaan. Yöpyminen aamiaisineen maksoi noin 30 euroa oppilaalta yöltä. Leirikoulu kesti maanantaista lauantaihin, joten hotellilasku oli noin 150 euroa oppilaalta. Huoneet olivat 2-4 hengelle: tytöille ja pojille omansa. Aikuisilla oli yhden hengen huoneet. Leirikoulun kassasta maksettiin myös kahden valvovan opettajan lennot ja majoituskulut. Mukaan lähti kaksi oppilaan isää apuvalvojiksi ja luokan muut vanhemmat olivat tosi iloisia, että vapaaehtoisia löytyi. Monissa perheessä käytiin ilmeisemmin kipakka keskustelu tyyliin: ”Jos sinä lähdet Berliiniin, niin sitten minä en lähde.” Yhteisesti päätettiin, että näiden apuvalvojien matkat ja majoituskulut maksettiin yhteisestä kassasta.
Ohjelma: Laskimme jokaiselle oppilaalle 30 euron päiväbudjetin, joka sisälsi liikkumisen, lounaan ja illallisen sekä pääsymaksut museoihin ja nähtävyyksiin. Tämä kolmikymppinen kyllä riitti, ihme ja kumma. Ostimme Tegelin lentokentältä kaikille viisi päivää voimassa olevan Berlin Welcome Cardin (30,90 euroa), jolla sai alennuksia nähtävyyksien sisäänpääsymaksuista ja ennen kaikkea vapaan julkisten kulkuneuvojen käyttöoikeuden Berliinissä. Lauantaina jouduimme ostamaan kertalipun takaisin lentokentälle. Syöminen Berliinissä on suomalaisittain katsottuna halpaa, vaikka toki pitää hieman katsoa missä syö. Suurin osa nähtävyyksistä on ulkonähtävyyksiä ja moniin pääsimme koululaisryhmänä ilmaiseksi. Joissakin nähtävyyksissä toki piti maksaa. Kustannukset olivat siis yhteensä noin 450 euroa per oppilas, mihin pitää vielä lisätä valvojien kustannukset.

Päiväohjelma Berliinissä

Päivä alkoi aina aamiaisella kello kahdeksan. Laskin oppilaat ja vain kerran jouduin hakemaan pari oppilasta huoneesta, kun he olivat menneet liian myöhään suihkuun. Noin yhdeksältä tapasimme aulassa ja lähdimme kaupungille, josta palasimme iltakuuteen mennessä takaisin hotellille.  Sen jälkeen oli vapaa-aikaa hotellilla ja kotinurkilla pareittain tai ryhmässä liikkuen. Hotellin porttikongista ei saanut poistua kadulle enää iltakahdeksan jälkeen. Nimenhuuto pidettiin hotellin aulassa yhdeksältä ja kymmenen jälkeen ei enää saanut poistua huoneista. Kiertelin muutamana iltana käytävillä ja valvoin, ettei loikkareita näkynyt väärissä huoneissa.
Tutustumiskohteet valikoituvat mielenkiinnon, hinnan ja sijainnin perusteella. Kävimme mm. Brandenburgin portilla, juutalaisten muistomerkillä, eläintarhassa ja DDR-museossa. Oppilaille oli etukäteen jaettu kohteet, jotka he esittelivät paikan päällä muulle ryhmälle. Se oli loistava järjestely, sillä näin vastuu ja työ jakaantuivat. Olimme myös koulussa etukäteen opiskelleet saksan kielen fraaseja, tehneet eläinesitelmiä eläintarhaa varten ja opiskelleet tarkasti Saksan historiaa. Tarkempi viikko-ohjelmamme ja muuta materiaalia leirikoulustamme on liiton kotisivuilla kohdassa leirikoulut.
Ohjelmaa tulee olla, mutta turismi on väsyttävä laji. Siksi nuoret haluavat, että on myös selvästi nimettyä vapaa-aikaa. Kannattaa olla valmis vaihtamaan päiväohjelmaa sään mukana. Museoita sisältävä päivä kannattaa siirtää sadepäivän kohdalle ja aurinkoisena päivänä kannattaa tutustua ulkokohteisiin.

Hyvä ruoka, parempi mieli

Lounas syötiin aina koko luokka yhdessä museoiden ja nähtävyyksien lomassa. Illallinen oli välillä yhteinen ja välillä oppilaat saivat itse valita, missä söivät. Hotellin ja metroaseman välillä oli runsaasti eri ruokapaikkoja. Hotellin naapurissa ravintola San Marcossa pitsa taisi maksaa alle kolme euroa ja se oli iso. Olimme ensimmäisenä päivänä jo lentokoneessa valinneet, minkä pitsan kukin syö. Kun muut kirjautuivat hotelliin, meni yksi valvoja tekemään tilausta ravintolaan. Ensimmäisenä päivänä kaikki kohteet olivat ulkokohteita, minkä takia ei tarvinnut olla huolissaan lennon aikataulussa pysymisestä.
Ohjelman suunnittelussa otimme huomioon, mitä teini pystyy vastaanottamaan päivässä. Kävely ja siirtymiset tulee minimoida ja päivän kohteet on hyvä olla lähekkäin. Jokaiseen päivään oli ujutettu pari klassikkonähtävyyttä tai museota. Lounaspaikka oli aina katsottu reitin varrelle ja ruokatilaukset oli tehty etukäteen. Eli kävelimme puoli yhdeltä ravintolaan, jossa ruokaa alettiin kantaa pöytään kymmenen minuutin päästä. Keräsimme lounaan hinnan etukäteen oppilailta ja maksoimme ravintolalaskun yhdessä erässä.

Turvallisuus ja vastuu ovat tärkeitä

Leirikoulussa vastuu oppilaista on yksiselitteisesti opettajilla eikä vanhemmilla. Asiasta keskusteltiin ennen matkaa sekä vanhempien että oppilaiden kanssa. Säännöt olivat tiukat, mutta onneksi 8.-luokkalainen suuressa maailmassa turvautuu monesti tuttuun aikuiseen. Kaikki tajusivat, että tämä ei ole oikea aika tai paikka tehdä kokeiluja tai hölmöilyjä.
 Itse pidän Berliiniä turvallisena suurkaupunkina olla ja liikkua. Toki se on suurkaupunki ja siksi meillä oli esimerkiksi kielletty metrolla liikkuminen omatoimisesti keskustaan. Metrossa jokaiselle neljälle valvojalle oli nimetty viisi nimikko-oppilasta, joista valvoja oli vastuussa. Kahtakymmentä oppilasta ei voi pitää silmällä, mutta viisi oli näpeissä pidettävä porukka. Nousin aina viimeisenä metroon ja poistuin aina viimeisenä metrovaunusta oppilaitteni jälkeen. Kaupungilla opettajat kävelivät edessä, oppilaat välissä ja isät olivat peräpään valvojia. Näin emme hukanneet oppilaita kaupungillakaan. Kaikilla valvojilla oli oppilaiden kännykkänumerot ja oppilailla meidän aikuisten numerot.
Oppilaiden vakuutukset oli hoidettu kaupungin taholta ja vanhemmat olivat vastuussa lasten matkatavaroista. Meiltä ei onneksi kadonnut mitään eikä tapahtunut mitään loukkaantumisia. Muutama päänsärkytabletti ja allergialääke tarvittiin, ja rakkula jalassa taisi olla suurin loukkaantuminen matkan aikana. Vastuu toki painaa reissun aikana, mutta jos porukka on fiksua, niin ennakoinnilla ja hyvillä järjestelyillä riskejä voi minimoida. Muistaa täytyy, että vahinko voi tapahtua myös oppilaan kotipihassa tai koulussa.

Kannattiko leirikoulu?

Ehdottomasti, sillä sekä oppilaille että valvojille jäi leirikoulusta hieno muisto ja kokemus. Meille jäi matkabudjetista rahaa jäljelle ja tein Ifolorilla kuvakirjan kesällä muistoksi reissusta oppilaille ja itselleni. Sitä kiiteltiin kovasti syksyllä, koska näin vanhemmatkin saattoivat kokea reissun, vaikka eivät olleet mukana olleetkaan. Oppilaillekin jäi näin pysyvä muisto matkasta kirjahyllyyn.
Jos hankkeeseen lähtee mukaan, ei kannata laskea työtunteja. Tosin uskon, että näillä ohjeilla ja liiton nettisivuilla olevilla muilla dokumenteilla pääsee vähemmillä työtunneilla kuin minä. Jos näin on, olen suunnattoman iloinen, että olen voinut auttaa jotakin kollegaa. Kaikkien ei tarvitse keksiä pyörää uudestaan. Entä minä? Lähtisinkö samaan rumbaan uudestaan? Varmasti, jos sopivan oloinen luokka ja vanhemmat joskus luokkani ovesta sisään kävelisivät.  


Tutustu Berliinin leirikoulun sääntöihin täällä!

Leirikoulua varten laaditun saksan kielen sanaston löydät täältä!